Oppimistehtävä 4: Suunnitelman toteutus

Laadimme Katan kanssa viimeisen oppimistehtävämme toteutuksesta pari videota. Toisessa opastamme siihen, kuinka Facebook-ryhmä luodaan ja toisessa sitten havainnollistamme niitä tapoja, joilla ryhmää voi hyödyntää.

Oppimistehtävääni kuului tutustua toisenkin porukan sosiaalista mediaa hyödyntävään toteutukseen. Jenni ja Milja olivat reippaina pieninä toitsutonttusina rustanneet Facebook-ryhmän muistisairaiden omaisten tueksi. Miellyttävä selostaja johdatti havainnollisesti ja rauhallisesti ryhmän käyttöön. Mielestäni kohderyhmä oli otettu huomioon siten, että ohjeistus oli rauhallinen ja perusteellinen. Uskoisin, että kun ryhmään haluavalla on tietokoneen ja ehkä Facebookinkin käytön perusteet hallinnassaan, niin hänen on helppo olla ryhmässä mukana ohjevideon avulla. Ryhmän tarkoitus ja erilaiset tavat hyödyntää ryhmää tulevat hyvin esille.

Lopuksi tehtävänämme oli pohtia sitä, kuinka voisin jatkossa hyödyntää sosiaalista mediaa. Tuntuu, että tietämykseni on kurssin myötä lisääntynyt ja sen myötä kynnys tutustua uusiin palveluihin on laskenut. Tulevassa työssäni sosiaalista mediaa voi monilta osin olla hankala hyödyntää vaitiolo- ja salassapitovelvollisuuden vuoksi, mutta ainakin voin ohjata tulevia asiakkaitani heitä hyödyttävien sosiaalisen median sovellusten pariin. Olin kesän Twitterin käyttäjänä ja vaikka aluksi innostuin siitä, niin nyt Twitterissä tulee vierailtua harvoin. Twitterin kylkiäisinä hommasin itselleni Instagram-tilin, ja siellä olen vieraillut vähän aktiivisemmin. Tuskin poistan kumpaakaan tiliä tämän kurssin päätteeksi.

Rakkaat lukijat: On tullut viimeinen hetki ahmia vielä kerran kaikki lemmellä ja rakkaudella kirjoittamani sanat, ottaa kuvankaappauksia tekstistäni, kommentoida hyvästit ja niin edelleen. Kurssi on kohta ohitse ja heti kun saan suoritusmerkinnän, tämä blogi lakkaa olemasta. "Kesäkurssilaisen" on aika vetää palttoo päälle ja lähteä syksyn lehtiä potkiskelemaan.

Oppimistehtävä 3. Suunnitelma

Kesäkurssimme kolmantena oppimistehtävänä oli luoda suunnitelma sosiaalisessa mediassa toteutettavastasta, työyhteisön, harrastustoiminnan tai oppimisyteisön käyttöön tarkoitetusta sovelluksesta.

Suunnittelimme kurssikaverini kanssa Toimintaterapeuttien hätäapu -nimisen suljetun Facebook-ryhmän, jonka avulla toimintaterapeutit ja tt-opiskelijat voisivat verkostoitua, ja antaa toisilleen kollegiaalista tukea työssä vastaan tulevissa kinkkisissä kysymyksissä.

Toimintaterapeutti on työyhteisössään usein oman ammattikuntansa ainoa edustaja. Kuitenkin keskustelusta ja erilaisista näkökulmista on paljon etua oman työn laadun lisäämisessä ja oman ammattitaidon kehittämisessä.

Valitsimme ryhmälle sosiaalisen median sovelluksista Facebookin, koska suuri osa ihmisistä käyttää sitä arjessaan. Näin ryhmäläisten on helposti mahdollista seurata keskustelua ja osallistua siihen itsekin. Facebookin avulla on mahdollista tavoittaa suuri käyttäjäryhmä ja saakda aikaan aktiivista osanottoa.

Facebookissa on mahdollista luoda suljettuja ryhmiä, jolloin vain ryhmään hyväksytyt henkilöt pääsevät näkemään keskustelun ja osallistumaan siihen. Suunnittelemaamme ryhmään hyväksyttäisiin ne henkilöt joiden nimi löytyy Terhikki-rekisteristä, tai joiden Facebook-profiilista käy ilmi, että ryhmään pääsyä pyytävä on toimintaterapian opiskelija. Ryhmän kuvauksessa tulevat ilmi ryhmän säännöt, joista keskeisin on se, että asioista keskusteltaessa mahdollista asiakasta ei tule voida tunnistaa kuvauksesta.

Oppimistehtävä 2: Tietosuoja, digitaalinen identiteetti ja pelisäännöt.

Tietosuoja

Tietosuoja tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus omiin henkilötietoihinsa. Hänellä on esimerkiksi oikeus tarkistaa ja korjata tietoja, joita hänestä on tallennettu henkilötietorekisteriin. Henkilötietorekisteriä saattaa pitää työnantaja tai yritys. Arkaluontoiseksi katsottavia tietoja ei ilman asianomaisen suostumusta tai erityistä syytä saa kerätä.

Koska edellistä tehtävää tehdessäni olin liittynyt Twitteriin ja koska olen hieman epätietoinen kaikesta mitä siellä saa ja ei saa tehdä, linkitän mielenkiintoisen tapauksen tähän blogiini. Twitter-listan ja henkilötietorekisterin välisestä rajanvedosta on tässä blogissa kysymys. Minun on tunnustettava maalaisuuteni ja myönnettävä, etten tainnut täysin käsittää mistä tässä kaikessa oli kysymys, mutta kenties Roni Laukkarinen jossain vaiheessa valaisee asiaa.

Henkilötietojen säilyttäminen on myös tietoturvakysymys, etenkin kun kyseessä on mahdollisesti arkaluonteinen tieto. Ohessa on Tekniikka&Talous -sivulta löytynyt artikkeli (2013), jossa potilaiden tietoturva on uhattuna hoitohenkilökunnan huolettoman Facebook-surfailun ja -klikkailun vuoksi. Jutussa selitetään, kuinka helppoa olisi levittää tietoja urkkiva virus sairaalan järjestelmään. Tässäpä yksi asia, jota kannattaa miettiä työyhteisössä työskentelemisen ja sosiaalisen median yhdistämisessä. Toinen asia on, että asiakaspalvelutyössä kannattaa miettiä, millaisia asioita haluaa paljastaa itsestään. Esimerkiksi itse välttäisin kovin fanaattisia poliittisia ja uskonnollisia kannanottoja, vaikka asian suhteen jokin vakaumus olisikin. Samaten jonkin ihmisryhmän julkinen arvosteleminen ja rasistiset kannanotot eivät välttämättä häviä netistä, vaikka itselle tulisikin järkeä päähän. Näitä esim. poliitikkojen aivopieraisemia ajattelemattomia fb-kommentteja on ollut joskus tapetilla ja jälkeenpäin on usein vähän turha selitellä, vaikka henkilö on möläytellyt yksityishenkilön roolissa. Somessa ollessa pitää jokatapauksessa tehdä tarkka rajanveto työminän ja yksityisminän välillä. Se voi olla joskus hankalaa (myös esim. erotella työaikaa ja omaa aikaa). On myös tärkeää määritellä se, mikä kuulluu ammatilliseen viestintään ja mikä on yksityiselämää.

Linkitän vielä oheen Tietosuoja terveydenhuollossa -koulutuksen, joka ainakin minun mielestäni oli hyvä ja tarpeellinen. Koulutuksen ensimmäisillä dioilla sanotaan, että tietosuojan voi menettää vain kerran. Tämä lause laittoi ainakin minut ajattelemaan. Arkaluontoisten tietojen paljastumisesta voi olla kauaskantoiset seuraukset yksilön elämässä ja ne voivat vaikuttaa sekä yksityiselämässä, että työelämässä. Henkilö altistuu myös sille, että joku voi käyttää hänen tietojaan väärin. Tämäntyyppistä virhettä on vaikea korjata jälkeenpäin, sillä etenkin verkossa tieto voi ehtiä levitä siten, ettei sitä enää saa kokonaan poistettua verkosta. Potilastietojen käyttöä seurataan terveydenhuollon puolella. Jokaisesta käynnistä asiakkaan potilastiedoissa jää jälki lokiin. Tämän tarkoitus on valvoa sitä, miten potilaista säilytettäviä tietoja käytetään ja että käynnit asiakkaiden papereissa ovat olleet perusteltuja. Kanta.fi palvelun kautta ihmisen on mahdollista käydä katsomassa omia tietojaan. Kävin tuossa keväällä katsomassa omat tietoni ensimmäisen kerran ja se oli oikeastaan vähän pelottavaa kun ei osannut yhtään aavistaa, millaisia tietoja sieltä löytyisi.

Edellisessä tehtävässä linkitin uutisen Forssan terveydenhuollon somekokeilusta, jonka uskotaan parantavan työn jälkeä juuri sen vuoksi, että avoimuus lisääntyy. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisää myös se, että jokaisen kansalaisen on helppo tarkistaa se, millaisia tietoja itsestä on. Monimutkaiset prosessit kun jäävät usein kiinnostuksesta huolimatta toteuttamatta. Tietojen säilyttäminen ja monessa tapauksessa niiden jakaminen helpottaa elämää ja saa asiat sujumaan jouhevammin. Esimerkiksi työnantajan on ihan kätevää säilyttää tietyt perustiedot työntekijöistään.

Voisin kuvitella, että työyhteisössä on etua, jos työnantaja säilyttää rekisterissään nimeni, osoitteeni, henkilötunnukseni ja pankkitilini numeron. Jos minulla olisi joku sairaus, joka vaikuttaisi työhöni tai johon työni voisi vaikuttaa, voisi olla hyvä, että asia olisi tiedossa. Lääkäreiden ilmoitusvelvollisuudesta on viime aikoina käyty keskustelua.

Digitaalinen identiteetti

Tehtävänäni oli etsiä itsestäni tietoa internetistä. Kuvahaun kautta minusta löytyi kolme kuvaa. Myös parin kaverin kuvat ilmestyivät kuvahakuni tuloksena. Löysin omat Twitter- ja Google+ ja Pinterest profiilini. FB-profiili löytyi myös jos olin kirjautuneena palvelussa.. Luonnollisesti löytyy paljon tietoa, joka ei kerro minusta. Google kertoo, että osa tiedoista on ehkä poistettu eurooppalaisen tietosuojalain nojalla.

En ollut muuten erityisen yllättynyt siitä, millaista tietoa löysin, mutta Google+ näytti enemmän kuin olisin kuvitellut, eli näin profiilisivulta ketä seuraan Google+:ssa. Pienen äherryksen jälkeen sain asetuksen muutettua.

Totta kai digitaalinen identiteetti vaikuttaa internetin ja somen ulkopuolellakin. Ihmisten googlettaminen on äärimmäisen helppoa ja yksikin kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Ihmisen on helppo saada näkyvyyttä internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Moni etsii esim. eduskuntavaaliehdokkaansa internetin välityksellä. Kaikki, jotka ovat vähänkään jotakin, ovat siellä. Digitaalisen identiteetin luominen, ainakin tiettyyn rajaan saakka, kuuluu nykypäivään.

Katariina Souri/Kata Kärkkäinen on ainakin oman käsitykseni mukaan saanut taistella tavallista enemmän tullakseen tunnustetuksi vakavasti otettavana taiteilijana. Osansa tilanteeseen on kenties tehnyt se, että hän on tullut tunnetuksi suomalaisittain harvinaisesta syystä, Playboyn mallina. Tämän maineen  hän on saanut kauan ennen digitaalisen identiteetin olemassaoloa. Hän on saanut nykyisin enemmän tunnustusta muista taiteellisista ansioistaan ja on luovuutensa, lahjakkuutensa ja sinnikkyytensä avulla kyennyt muuttamaan sitä kuvaa, jonka nuoruudessaan sai. Kuvahaku Katariina Sourin nimellä tuottaa tulokseksi ainakin alkupäästään suhteellisen ajankohtaista kuvastoa, mutta entisen nimen kuvahaun avulla vanhat kuvat löytyvät helposti. Menneisyyttä - myös digitaalista sellaista - on siis vaikea saada pyyhittyä pois, mutta toki tietoa voi päivittää, ja tuoda ilmi, että "okei, tein ennen tuollaisia töitä ja nyt teen tällaisia".

Pelisäännöt

Oppimistehtävään kuuluu etsiä jonkun työyhteisön sosiaalisen median pelisäännöt. Ihan mielenkiinnosta löysin Helsingin sanomien sosiaalisen median ohjeet (v. 2011). Ohjeistuksen on laatinut Hesarin vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen. Pääpiirteissään ohjeistuksessa painotetaan ensinnäkin sitä, että some on modernille mediatalolle välttämätön työkalu ja ohjeissa kannustetaankin tutustumaan sosiaalisen median työkaluihin. Ohjeistuksessa korostetaan sitä, että julkaistavien asioiden on oltava sellaisia, joita voisi julkaista lehdessäkin, myös lyhyiden uutisten julkaiseminen somessa voi olla perusteltua jos toimittaja on uutisoinnin arvoisessa tilanteessa paikan päällä. Myös ammatillisuuden tuominen someviestintään on ohjeissa määritelty ja mainittu vielä työidentiteetin ja yksityisidentiteetin suhteesta ja niiden sekoittumisesta somessa.

Käväisin lukemassa ja kommentoimassa mielenkiintoista blogia, jonka ytimenä oli, että kartoituksiin perustuva suunnittelu olisi somen työkäytössä tarpeen.


Huh... Oppimistehtävä tuotti paljon tietoa aiheesta, mutta liekö olen paljonkaan viisaampi...

Oppimistehtävä 1

Olen mielestäni sosiaalisen median käyttäjänä aika tyypillinen nelikymppinen. Käytän somea lähinnä yhteydenpidon välineenä läheisteni ja ystävieni kanssa. Valitsin tutuiksi some-sovelluksiksi Facebookin ja Whatsappin.

Facebookia olen käyttänyt vuodesta 2009. Minulla on fb-kavereissä läheisten ystävien ja perheenjäsenten lisäksi koulukavereita lapsuudesta tähän päivään, bloggausaikoina tutuksi tulleita virtuaaliystäviä, harrastusten tai satunnaisen kohtaamisten myötä tulleita tuttavuuksia, joiden kanssa on halunnut jäädä yhteyksiin jne. Facebook on minulle tärkeä kanava, koska sen avulla pysyn edes jollain tapaa kärryillä semmoistenkin ihmisten arjesta, joiden kanssa ei tule oltua paljon tekemisissä, mutta joilla on minulle merkitys.

Fb-kavereiden lisäksi seuraan joitain ryhmiä, suurinta osaa vähemmän aktiivisesti. Samanhenkisten ihmisten kanssa keskustelu mahdollistuu näiden ryhmien kautta ja monesti olen haaveillut aktiivisemmasta osallistumisesta, mutta se on aina jäänyt.

Olen opiskelussani hyödyntänyt Facebookia yllättävänkin paljon. Meidän oman vuosikurssimme fb-ryhmä on ollut usein tärkeä informaatiokanava. Ryhmässä jaetaan opiskeluissa tarvittavan tiedon lisäksi muuta ajankohtaista ja tarpeellista tietoa. Samaan kastiin kuuluu myös toinen toimintaterapeuttien ryhmä, jossa aktiivisimmat jakavat paljonkin tietoa elokuva- ja kirjasuosituksista artikkeileihin, jotka jollain tapaa voisivat kiinnostaa muita toimintaterapeuteiksi opiskelevia.

Lisäksi erilaisiin ryhmätöihin yms. liittyvä yhteydenpito hoidetaan fb-ryhmäviestien kautta. Tämä on helppo ja nopea tapa. Lisäksi kokemus on osoittanut, että lähes kaikki kirjautuvat Facebookiin huomattavasti useammin kuin vaikka koulun sähköpostiin.

Opiskeluiden aikana Facebookia on hyödynnetty opettajien toimesta vain vähän. Toisinaan opettajat ovat vinkanneet hyviä Facebook-ryhmiä, joista on mahdollista saada tarvittavaa tietoa. Vastikään olin kurssilla, jossa Facebookia oli hyödynnetty aika paljon ja jossa tieto kulki ja materiaalia jaettiin Facebook-ryhmässä.

Kuinka voisin sitten hyödyntää Facebookia omassa tulevassa työssäni? Minä huomasin käydessäni tätä kurssia, jossa Fb-ryhmää oli hyödynnetty, että kanava tavoitti tosiaan ihmiset nopeasti. Toisaalta ryhmän jäsenet olivat tasavertaisia tuottajia, eli kuka tahansa muukin kuin opettaja saattoi tuottaa ryhmään sisältöä ja kuka tahansa saattoi vastata esim. nousseisiin käytännön kysymyksiin. Toisin sanoen tätä kanavaa käytettäessä se rikkoisi tavallaan ammattilainen-asiakas-valta-asetelmaa, mikä on mielestäni tutkimisen arvoinen asia. Facebookin kautta asiakkaille on myös mahdollista löytää vertaisryhmiä tai ryhmiä, joista hänen on mahdollista saada tietoa.

Whatsappia en ole käyttänyt vielä kovin pitkään. Whatsappin avulla olen yhteyksissä läheisteni kanssa ja meillä on esimerkiksi oma Whatsapp-ryhmä opinnäytetyötämme varten, ja hoidamme asiaan liittyvää viestintää sitä kautta. Whatsappin kautta on mahdollista lähettää myös ääniviestejä, joita toisinaan lähettelenkin joko ihan muuten vain tai jos haluan viestin pojalleni, joka ei osaa vielä lukea. Nykyään Whatsappin kautta voi soittaa myös puheluita, jotka eivät toimi kovin hyvin.

Whatsapp on ollut paljon tapetilla myös siksi, että sen kautta on harjoitettu koulukiusaamista. Whatsappissa on mahdollisuus liittää ihminen keskusteluryhmään ilman liitettävän henkilön hyväksyntää ja muut ryhmän jäsenet voivat olla tuntemattomia liitetylle henkilölle. Whatsappin ikäraja on 16 vuotta. Tämä on asia, mitä monetkaan vanhemmat eivät tiedä tai jos tietävät, näkevät kanavan olevan kuitenkin niin hyvä viestinnän väline, että sallivat sen lapselleen. Yleensä Whatsapp toimiikin nuorten keskuudessa hyvänä välineenä, mutta riskitkin on otettava huomioon.

En näe käyttäväni Whatsappia työssäni viestinnän välineenä, mutta olen ajatellut, että sen ääniviestit voisivat olla hyödyllisiä huononäköisen tai näkövammaisen viestinnän apuna. Uskon, että tämäntyylinen yhteydenpito etsii nyt muotoaan, ja hyvin piankin löytyy vielä paljon enemmän, sekä monipuolisempia keinoja, joiden avulla voi nopeasti jakaa kuvaa, ääntä, tietoa ja tiedostoja reaaliaikaisesti. On tärkeää, että näitä kehiteltäessä otetaan huomioon kaikkien ihmisten tarpeet.

Opintojakson yhtenä tehtävänä oli valita itselle uusi sosiaalisen median sovellus tai palvelu ja perehtyä siihen. Valitsin Twitterin, joka on kiinnostava, mutta minulle lähes kokonaan vieras juttu. Twitterissä jaetaan lyhyitä kommentteja (max. 140 merkkiä), linkkejä, ajankohtaista tietoa, kuvia jne. Omat kommentit näkyvät oman tilin seuraajille. Lisäksi oman kommentin näkyvyyttä voi hallita tunnisteilla, joiden eteen laitetaan #-merkki. Näin samalla sivulla näkyvät kaikki samalla tunnisteella merkityt kommentit.

Twitterin kautta tieto kulkee nopeasti, melkein reaaliajassa. Sen kautta löytyy paljon toimintaterapiaa ja sitä sivuavia aiheita seuraamalla aiheesta julkaisevia, sekä hastageja. Myös omat ajatukset on mahdollista saattaa muiden aiheesta kiinnostuneiden tietoon ilman, että tarvitsisi tuntea vastaanottaja tai olla jotenkin lisännyt hänet omiin piireihinsä. Twitterin kautta voi myös lähettää lyhyitä yksityisviestejä.

Esimerkiksi tänään minun Twitterissäni on näkynyt paljon #prinssihäät -tunnisteella merkittyjä kommentteja. Ruotsin häähumua voi siis seurata hyvinkin monipuolisesti Twitterin kautta ja halutessaan saattaa omat tunnelmansa kaikkien kiinnostuneiden tietoon.

Yhteenvetona sanoisin, että sosiaalinen media on hyvä kanava saada ja jakaa omaan alaan liittyvää ajankohtaista tietoa ja uusia ideoita. Se voi toimia monipuolisena viestinnän välineenä ja sen yksityisyyttä on mahdollista säädellä tiettyyn rajaan asti. Ammatissa on huomioitava nimenomaan yksityisyyteen liittyvät asiat ja tietosuoja.

Sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä on ollut puhetta erilaisten etäpalveluiden kehittämisestä. Niistä olisi hyötyä esimerkiksi alueilla, joilla etäisyydet ovat pitkät, tai ihmisillä, joiden on syystä tai toisesta hankala itse saapua palveluiden ääreen. Sosiaalinen media on yksi kanava löytää esimerkiksi vertaistukea. Se voi olla varhaisen puuttumisen väline.

Sosiaalisen median avulla on mahdollista saada ajankohtaista tietoa itseä kiinnostavista aiheista. Asiakastyössä on hyvä tietää erilaisia lähteitä ja kanavia, joiden kautta asiakas voi itse hankkia tietoa tai tarjota omaa asiantuntemustaan. Sosiaalinen media voi mielestäni parhaimmillaan purkaa valta-asetelmia ja siirtää valtaa ammattilaiselta asiakkaalle.

Linkkejä:

Sosiaalinen media ja terveydenhuollon ammattilainen
Ytimekäs diasarja joka antaa pohdittavaa terveydenhuollon ammattilaiselle suhteessa sosiaaliseen mediaan.

THL somessa. Blogi-, Facebook-, Twitter ja Youtubelinkkejä, jotka havainnollistavat minusta hyvin, missä kaikessa alalla voi olla näkyvissä. Sivulta löytyy myös kiinnostavaa seurattavaa.


Some työpaikalla. Forssan seudun terveyskuntayhtymän somekokeilusta tiedonkulun, tavoitteellisuuden ja avoimuuden lisääjänä (juttu vuodelta 2011).

Kuulu.fi
Sometietoutta vähän yleisemmällä tasolla.

Esittely

Aloitan kesäkurssin somen hyödyntämisestä työyhteisössä. Odotan mielenkiinnolla uusien asioiden oppimista ja toivon saavani työkaluja, joita voin hyödyntää tulevassa työssäni toimintaterapeuttina. Tämän blogin tarkoitus on olla alustana kurssin oppimistehtäville.

Olen sosiaalisen median käyttäjänä aika kokematon. Kokemukseni rajoittuvat Facebookin käyttöön ja vuosia sitten harrastamaani blogikirjoitteluun. Minulla ei ole lainkaan kokemusta sosiaalisen median käyttämisestä työyhteisössä. Onko sitä mahdollista käyttää tulevassa työssäni ja jos, niin miten? Tähän kysymykseen lähden hakemaan vastausta tältä kesäkurssilta. Uskon, että eteeni tulee paljonkin uusia ja tarpeellisia asioita, joita voin hyödyntää jatkossa.

Kävin kommentoimassa blogia Tarjan somekurssi