Oppimistehtävä 2: Tietosuoja, digitaalinen identiteetti ja pelisäännöt.

Tietosuoja

Tietosuoja tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus omiin henkilötietoihinsa. Hänellä on esimerkiksi oikeus tarkistaa ja korjata tietoja, joita hänestä on tallennettu henkilötietorekisteriin. Henkilötietorekisteriä saattaa pitää työnantaja tai yritys. Arkaluontoiseksi katsottavia tietoja ei ilman asianomaisen suostumusta tai erityistä syytä saa kerätä.

Koska edellistä tehtävää tehdessäni olin liittynyt Twitteriin ja koska olen hieman epätietoinen kaikesta mitä siellä saa ja ei saa tehdä, linkitän mielenkiintoisen tapauksen tähän blogiini. Twitter-listan ja henkilötietorekisterin välisestä rajanvedosta on tässä blogissa kysymys. Minun on tunnustettava maalaisuuteni ja myönnettävä, etten tainnut täysin käsittää mistä tässä kaikessa oli kysymys, mutta kenties Roni Laukkarinen jossain vaiheessa valaisee asiaa.

Henkilötietojen säilyttäminen on myös tietoturvakysymys, etenkin kun kyseessä on mahdollisesti arkaluonteinen tieto. Ohessa on Tekniikka&Talous -sivulta löytynyt artikkeli (2013), jossa potilaiden tietoturva on uhattuna hoitohenkilökunnan huolettoman Facebook-surfailun ja -klikkailun vuoksi. Jutussa selitetään, kuinka helppoa olisi levittää tietoja urkkiva virus sairaalan järjestelmään. Tässäpä yksi asia, jota kannattaa miettiä työyhteisössä työskentelemisen ja sosiaalisen median yhdistämisessä. Toinen asia on, että asiakaspalvelutyössä kannattaa miettiä, millaisia asioita haluaa paljastaa itsestään. Esimerkiksi itse välttäisin kovin fanaattisia poliittisia ja uskonnollisia kannanottoja, vaikka asian suhteen jokin vakaumus olisikin. Samaten jonkin ihmisryhmän julkinen arvosteleminen ja rasistiset kannanotot eivät välttämättä häviä netistä, vaikka itselle tulisikin järkeä päähän. Näitä esim. poliitikkojen aivopieraisemia ajattelemattomia fb-kommentteja on ollut joskus tapetilla ja jälkeenpäin on usein vähän turha selitellä, vaikka henkilö on möläytellyt yksityishenkilön roolissa. Somessa ollessa pitää jokatapauksessa tehdä tarkka rajanveto työminän ja yksityisminän välillä. Se voi olla joskus hankalaa (myös esim. erotella työaikaa ja omaa aikaa). On myös tärkeää määritellä se, mikä kuulluu ammatilliseen viestintään ja mikä on yksityiselämää.

Linkitän vielä oheen Tietosuoja terveydenhuollossa -koulutuksen, joka ainakin minun mielestäni oli hyvä ja tarpeellinen. Koulutuksen ensimmäisillä dioilla sanotaan, että tietosuojan voi menettää vain kerran. Tämä lause laittoi ainakin minut ajattelemaan. Arkaluontoisten tietojen paljastumisesta voi olla kauaskantoiset seuraukset yksilön elämässä ja ne voivat vaikuttaa sekä yksityiselämässä, että työelämässä. Henkilö altistuu myös sille, että joku voi käyttää hänen tietojaan väärin. Tämäntyyppistä virhettä on vaikea korjata jälkeenpäin, sillä etenkin verkossa tieto voi ehtiä levitä siten, ettei sitä enää saa kokonaan poistettua verkosta. Potilastietojen käyttöä seurataan terveydenhuollon puolella. Jokaisesta käynnistä asiakkaan potilastiedoissa jää jälki lokiin. Tämän tarkoitus on valvoa sitä, miten potilaista säilytettäviä tietoja käytetään ja että käynnit asiakkaiden papereissa ovat olleet perusteltuja. Kanta.fi palvelun kautta ihmisen on mahdollista käydä katsomassa omia tietojaan. Kävin tuossa keväällä katsomassa omat tietoni ensimmäisen kerran ja se oli oikeastaan vähän pelottavaa kun ei osannut yhtään aavistaa, millaisia tietoja sieltä löytyisi.

Edellisessä tehtävässä linkitin uutisen Forssan terveydenhuollon somekokeilusta, jonka uskotaan parantavan työn jälkeä juuri sen vuoksi, että avoimuus lisääntyy. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisää myös se, että jokaisen kansalaisen on helppo tarkistaa se, millaisia tietoja itsestä on. Monimutkaiset prosessit kun jäävät usein kiinnostuksesta huolimatta toteuttamatta. Tietojen säilyttäminen ja monessa tapauksessa niiden jakaminen helpottaa elämää ja saa asiat sujumaan jouhevammin. Esimerkiksi työnantajan on ihan kätevää säilyttää tietyt perustiedot työntekijöistään.

Voisin kuvitella, että työyhteisössä on etua, jos työnantaja säilyttää rekisterissään nimeni, osoitteeni, henkilötunnukseni ja pankkitilini numeron. Jos minulla olisi joku sairaus, joka vaikuttaisi työhöni tai johon työni voisi vaikuttaa, voisi olla hyvä, että asia olisi tiedossa. Lääkäreiden ilmoitusvelvollisuudesta on viime aikoina käyty keskustelua.

Digitaalinen identiteetti

Tehtävänäni oli etsiä itsestäni tietoa internetistä. Kuvahaun kautta minusta löytyi kolme kuvaa. Myös parin kaverin kuvat ilmestyivät kuvahakuni tuloksena. Löysin omat Twitter- ja Google+ ja Pinterest profiilini. FB-profiili löytyi myös jos olin kirjautuneena palvelussa.. Luonnollisesti löytyy paljon tietoa, joka ei kerro minusta. Google kertoo, että osa tiedoista on ehkä poistettu eurooppalaisen tietosuojalain nojalla.

En ollut muuten erityisen yllättynyt siitä, millaista tietoa löysin, mutta Google+ näytti enemmän kuin olisin kuvitellut, eli näin profiilisivulta ketä seuraan Google+:ssa. Pienen äherryksen jälkeen sain asetuksen muutettua.

Totta kai digitaalinen identiteetti vaikuttaa internetin ja somen ulkopuolellakin. Ihmisten googlettaminen on äärimmäisen helppoa ja yksikin kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Ihmisen on helppo saada näkyvyyttä internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Moni etsii esim. eduskuntavaaliehdokkaansa internetin välityksellä. Kaikki, jotka ovat vähänkään jotakin, ovat siellä. Digitaalisen identiteetin luominen, ainakin tiettyyn rajaan saakka, kuuluu nykypäivään.

Katariina Souri/Kata Kärkkäinen on ainakin oman käsitykseni mukaan saanut taistella tavallista enemmän tullakseen tunnustetuksi vakavasti otettavana taiteilijana. Osansa tilanteeseen on kenties tehnyt se, että hän on tullut tunnetuksi suomalaisittain harvinaisesta syystä, Playboyn mallina. Tämän maineen  hän on saanut kauan ennen digitaalisen identiteetin olemassaoloa. Hän on saanut nykyisin enemmän tunnustusta muista taiteellisista ansioistaan ja on luovuutensa, lahjakkuutensa ja sinnikkyytensä avulla kyennyt muuttamaan sitä kuvaa, jonka nuoruudessaan sai. Kuvahaku Katariina Sourin nimellä tuottaa tulokseksi ainakin alkupäästään suhteellisen ajankohtaista kuvastoa, mutta entisen nimen kuvahaun avulla vanhat kuvat löytyvät helposti. Menneisyyttä - myös digitaalista sellaista - on siis vaikea saada pyyhittyä pois, mutta toki tietoa voi päivittää, ja tuoda ilmi, että "okei, tein ennen tuollaisia töitä ja nyt teen tällaisia".

Pelisäännöt

Oppimistehtävään kuuluu etsiä jonkun työyhteisön sosiaalisen median pelisäännöt. Ihan mielenkiinnosta löysin Helsingin sanomien sosiaalisen median ohjeet (v. 2011). Ohjeistuksen on laatinut Hesarin vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen. Pääpiirteissään ohjeistuksessa painotetaan ensinnäkin sitä, että some on modernille mediatalolle välttämätön työkalu ja ohjeissa kannustetaankin tutustumaan sosiaalisen median työkaluihin. Ohjeistuksessa korostetaan sitä, että julkaistavien asioiden on oltava sellaisia, joita voisi julkaista lehdessäkin, myös lyhyiden uutisten julkaiseminen somessa voi olla perusteltua jos toimittaja on uutisoinnin arvoisessa tilanteessa paikan päällä. Myös ammatillisuuden tuominen someviestintään on ohjeissa määritelty ja mainittu vielä työidentiteetin ja yksityisidentiteetin suhteesta ja niiden sekoittumisesta somessa.

Käväisin lukemassa ja kommentoimassa mielenkiintoista blogia, jonka ytimenä oli, että kartoituksiin perustuva suunnittelu olisi somen työkäytössä tarpeen.


Huh... Oppimistehtävä tuotti paljon tietoa aiheesta, mutta liekö olen paljonkaan viisaampi...